Apulaisrehtorin tervehdys
Syyslukukaudella olemme pyörittäneet kouluarkea poikkeuksellisissa olosuhteissa, kuten kaikki muutkin Suomen oppilaitokset. Tiloihin on haettu väljyyttä etä- ja lähiopetuksen vuorottelulla. Maskeilla, turvaväleillä, porrastetuilla ruokailuilla ja hygieniaa tehostamalla olemme yhteistuumin käyneet kamppailuun koronaa vastaan. Aloitin itse apulaisrehtorin tehtävässä elokuun alussa Marjo Kurki-Mäkelinin siirtyessä eläkkeelle ja aavistelin, että koronan myötä työnkuva voisi olla hyvinkin monipuolinen. Olin toden totta oikeassa: arki on ollut hektistä ja työntäyteistä, mutta siihen on mahtunut myös runsaasti onnistumisen kokemuksia.
Monet suunnitellut tapahtumat olemme onneksi kyenneet toteuttamaan, vaikkakin usein poikkeusjärjestelyin. Erityisesti panostimme uusien lukiolaisten ja 7.-luokkalaisten ryhmäytyksiin mm. erilaisilla toiminnallisilla harjoituksilla. Kaikille perusopetuksen oppilaille järjestettiin myös luokanvalvojan tunteja, joiden teemoina olivat työrauhan ja luokkahengen edistäminen sekä kiusaamisen ehkäiseminen.
Keväällä teimme melkoisen digiloikan etäopetukseen siirtyessämme, ja tällä saralla opimmekin koko ajan lisää. Vanhempainillat, jatko-opintoinfot ja itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlan olemme toteuttaneet tänä syksynä etäyhteyksin. Painotusluokkien esittelyä varten työstimme videomateriaalia koulumme kotisivuille ja parhaillaan valmistelemme lukion esittelyä virtuaalisiin avoimiin oviin. Koulumme näkyy ja kuuluu nykyään myös somessa: tapahtumia voi seurata Instagramissa, Facebookissa ja Youtube-kanavalla.
Yhteen hiileen puhaltaminen on aina tärkeää, mutta erityisesti näinä aikoina se on korostunut myös koulumaailmassa. Eteen tulee jatkuvasti yllättäviä tilanteita, ja suunnitelmat muuttuvat yhtäkkiä. Ratkaisu pulmiin löytyy yleensä yhdessä pohtien ja kaveria tai kollegaa tukien. Täydellisyyttä ei näinä aikoina kannata tavoitella; elämmehän haastavassa tilanteessa. Virheisiin ja puutteisiin voi siis suhtautua armollisesti.
Tänä syksynä moni on kertonut oppineensa nauttimaan arjen pienistä iloista: joulutortusta lautasella tai valotähdestä luokan ikkunassa. Voi vain toivoa, että tuo asenne säilyy myös ns. normaalioloihin palattuamme. Useille on myös kirkastunut koulun merkitys. Se on paljon enemmän kuin pelkkä oppilaitos: sivistyksen lisäksi se tarjoaa turvallisia rutiineja, välittäviä aikuisia ja yhteisön, johon kiinnittyä – opiskeltiinpa sitten luokassa tai etäyhteyden välityksellä.
Koronarokotetta odotellen ja hyvää joulun aikaa sekä rentouttavaa lomaa kaikille toivottaen
Niina Ikonen
apulaisrehtori