Jo joutui suvi suloinen
Toukokuun viimeinen lauantai valkeni niin kauniina kuin kevätjuhlapäivänä suinkin on mahdollista. Pilvetön, sininen taivas ja heleänvihreä luonto antoivat nuorille maistiaisia alkavasta kesästä. Peruskoululaiset saapuivat heti aamusta koululle juhlistamaan lukuvuoden viimeistä päivää. Koulun sali tuli aivan täyteen, kun reilun 600 oppilaan lisäksi juhlasta tulivat nauttimaan myös opettajat, koulun muu henkilökunta ja yhdeksäsluokkalaisten huoltajia.
Yhdeksäsluokkalaisten luokanvalvojia edustanut Ida Forsell kertoi olevansa omasta mielestään etuoikeutettu, koska hän saa työnsä vuoksi nähdä niin monen nuoren kasvun ja muutoksen hieman ujosta seitsemäsluokkalaisesta ajattelevaksi ja fiksuksi yhdeksäsluokkalaiseksi. Tervetulosanansa lausunut Forsell toivoi, että erityisesti peruskoulunsa päättävät yhdeksäsluokkalaiset löytävät elämässä paikkansa ja voivat olla juuri sellaisia kuin ovat.
Yhdeksäsluokkalaisen puheessaan Lumi Varmavuorikin ihmetteli sitä, kuinka paljon he oppilaat olivat kasvaneet kolmen vuoden aikana ja kuinka nopeasti kolme vuotta oli mennyt. Eri oppiaineiden sisältöjen lisäksi Varmavuori kiitti opettajia myös muiden tärkeiden taitojen opettamisesta. Hän mainitsi keskeisinä yläkoulun oppeina taidon kuunnella muita ja sen, ettei koskaan ole liian myöhäistä tehdä muutosta parempaan.
Toisten kuuntelemisen ja kunnioittamisen oli nostanut puheensa keskiöön myös apulaisrehtori Niina Ikonen. Hän muistutti, että Ogelin sivistävä meininki on sekä oppimisen että yhteishengen, muiden ihmisten ja kannustavan ilmapiirin arvostamista. Yhdeksäsluokkalaisia Ikonen kehottikin säilyttämään sydämen sivistyksen, missä ikinä nuoret kulkevatkin.
Juhlan musiikkitarjonta oli tuttuun tapaan monipuolinen. Minsku Tammelan johtama orkesteri synnytti tunteen elämän hauraudesta Lasse Mårtensonin sävellyksellä Myrskyluodon Maija. 9C:n esittämä September puolestaan muistutti yhdessä vietetyistä ihanista hetkistä. Kuoro lauloi kaksi kappaletta, joista ensimmäinen Maasta taivaaseen muistutti yleisöä omana itsenään olemisen tärkeydestä ja siitä, että elämä tarjoaa kaikille sekä onnistumisia että haasteita:
”Mä toivon oppimista, kasvamista, turvan tuntua.
Toivon ihmisiä, jotka susta tuntuu kodilta.
Toivon haluu luottaa tulevaan.”
Kuoron toinen laulu Here Comes the Sun puolestaan siirsi kuulijoiden ajatukset alkavaan kesään ja kesälomaan.
Luokanvalvojat jakoivat yhdeksäsluokkalaisille ruusut salissa kiitokseksi yhteisestä matkasta. Oman luokan yhteisen hetken ja todistustenjaon vuoro oli juhlan jälkeen luokassa. Sen jälkeen käytävillä ja pihalla kaikuivatkin iloiset hyvän kesän toivotukset oppilaiden suunnatessa kesälomalle.
Peruskoululaisten jälkeen koululle saapuivat lukiolaiset. Kun muu juhlaväki oli asettunut aloilleen, juhlassa lakitettavat ylioppilaat saapuivat saliin orkesterin säestyksellä. Juhlan avaussanoissa abiturienttien ryhmänohjaajia edustanut lehtori Reima Halmetoja kiitteli valmistuvia pitkäjänteisyydestä ja sitkeydestä, jota opiskelu väistämättä vaatii. Matematiikan lehtori Halmetoja vitsaili matemaattisin termein, että ylioppilastutkinto on merkittävä testipiste ja nuorten funktio jatkossakin aidosti kasvava.
Rehtori Mirva Lindström kannusti puheessaan nuoria ajattelemaan lukuvuoden teeman Aivoni ajattelevi mukaisesti. Lindström muistutti, että vaikka tekoäly tarjoaa valmiita vastauksia sekunneissa, vaatii totuudenmukaisen tiedon etsiminen monipuolisia taitoja ja ennen kaikkea kriittistä ajattelua, pohdintaa ja punnintaa. ”Voisiko opetuksen tärkeimmän tavoitteen kiteyttää niin, että peruskoulusta ja lukiosta valmistuvalla nuorella on kyky itsenäiseen ajatteluun ja sen tuloksena kyky itsenäiseen päätöksentekoon? Viis somen seireenien kuiskutteluista tai tekoälyn salamannopeista ratkaisuista – itsenäinen ajattelija ei ole vietävissä!”
Ylioppilaan puheen piti Joel Waltari. Hän nosti esiin puheessaan kiitollisuuden siitä, että he ylioppilaiksi valmistuneet ovat saaneet olla osa Oulunkylän yhteiskoulun historiaa: ”Saimme kulkea samoja käytäviä kuin lukemattomat sukupolvet ennen meitä ja viettää koulun satavuotisjuhlavuotta osana jotakin itseämme suurempaa. Meidänkin lankamme ovat nyt liittyneet siihen suureen kudokseen, jota tämä koulu on jo historiansa ajan kutonut.”
Koulun orkesterin lisäksi juhlassa esiintyi myös opiskelijoita. The Beatlesin Blackbird-kappaleen esitti lukion lauluryhmä, kun taas abien bändi katsoi jo tulevaisuuteen ja mietti, mitä heistä kaikista tulee isona. Anssi Kelan kappale 1972 muistutti yleisöä ainakin siitä, että tulee heistä mitä tahansa, tänään ovat ylioppilaat hetken kuninkaita.
Juhlan lopuksi salista poistui valkolakki päässään 140 ylioppilasta sekä kymmenen riemuylioppilasta. Ulkona aurinko paistoi ja taivas oli pilvetön. Tuoreet ylioppilaat ja koko muu Oulunkylän yhteiskoulun väki lähti koululta nauttimaan juhlapäivästä ja suloisesta suvesta.
Oulunkylän yhteiskoulu toivottaa onnea peruskoulunsa päättäneille yhdeksäsluokkalaisille ja uusille ylioppilaille!
