Riemuylioppilaat muistelivat kouluaikaansa OYK:ssa
Keväällä 2024 Oulunkylän yhteiskoulun ylioppilasjuhlassa valkolakin painoi päähänsä 114 uutta ylioppilasta. Uudet ylioppilaat hymyilivät onnellisina, kun lukio-opinnot olivat johtaneet kauan odotettuun juhlapäivään. Suvivirsi raikui, ja kesä ja uudet elämän tiet olivat edessä.
Nuorten ogelilaisten iloon ottivat osaa täysin sydämin myös eturivissä istuneet kunniavieraat. Kahdeksan vuoden 1974 Oulunkylän yhteiskoulun ylioppilasta oli saapunut juhlistamaan nuoria mutta myös muistelemaan omaa lukioaikaansa ja ylioppilasjuhlaansa Oulunkylässä. Riemuylioppilaat painoivat valkolakin päähänsä nuorten kanssa samaan aikaan.
Riemuylioppilaiden keskuudessa herätti ihmetystä nuorten ylioppilaiden taitavuus ja tietojen ja taitojen laajuus. Toisin kuin 50 vuotta sitten lukiossa ei enää mitata vain luku- ja kirjoitusaineita, vaan osaamisensa on mahdollista näyttää myös puheviestinnässä, kuvataiteessa, musiikissa ja jopa kotitaloudessa. Paljon tuttuakin oli juhlatilanteessa. Joku muisti, että ylioppilasjuhlapäivänä oli ollut myös 1974 kuuma, ja toinen tunnisti penkit.
Riemuylioppilaiden tapaamisessa juttu kulki ja naurunaiheita riitti. Hiihtotapahtumat ja pesäpallopelit läheisellä kentällä olivat jääneet erityisesti Sari Brandtin mieleen. Janne Pinomaa muisteli koulun orkesteritoimintaa ja Jari Puustinen nokkahuilukerhoa. Hilpeyttä herättivät esimerkiksi koulumuistot, joissa tehtiin porukalla jotain hieman kiellettyä, kuten karattiin välitunnilla ostamaan munkkipossuja läheiseltä kioskilta.
Monia opettajia mainittiin nimeltä ja heidän opetuksensa muistettiin. Vaativienkin opettajien työlle annettiin arvoa, vaikka aikanaan kova kuri, matalat arvosanat ja ehdot eivät tuntuneet mukavilta. ”Arvosanani todistuksessa olivat jossain vaiheessa koulupolkuani huonot. Oli onni, että jouduin näkemään vaivaa ja ymmärsin, että opiskelu ja oppiminen on itse asiassa hauskaa”, Ilari Orpana kiitteli vaativia opettajiaan. Merja Leppänen puolestaan muisteli, että opettajia teititeltiin ja kysymyksiin vastattiin seisten. Mieleen oli monelle jäänyt myös opettaja, jolla oli ollut persoonallinen kurinpitokeino: ”Jos ette nyt tee kuten sanon, tulen ja pussaan.”
Kun puhe kääntyi nykynuoriin, tuli keskusteluun vakavampi sävy. Riemuylioppilaat olivat huolissaan nuorten jaksamisesta ja miettivät, miten nuoret ymmärtäisivät, että elämässä on tärkeää kerätä hyviä muistoja. Vaikka yhteiskunnan asettama paine on kova, antoivat riemuylioppilaat nuorille ohjeen pitää hauskaa: ”Viisikymmentä vuotta menee nopeasti!”
Riemuylioppilaiden vanhassa suomen kielen luokassa pidetyn kahvihetken jälkeen koululta lähti innokkaasti jutteleva porukka yhdessä jatkamaan kuulumistenvaihtoa ja nauttimaan kesäkuun ensimmäisestä hellepäivästä. Juhlapäivän aikana oli ehditty kuitenkin sopia, että koululle tullaan seuraavan kerran jo marraskuussa, kun koululla voi järjestää luokkakokouksen osana satavuotisjuhlallisuuksia.
