Taide on mahdottoman hyvä kaveri – kuten eläkkeelle jäävä Arjakin
Kuvataiteen lehtori Arja Holma on tehnyt pitkän ja vaikuttavan työuran Oulunkylän yhteiskoulussa. Arja tuli kouluumme vuonna 1988. Sitä ennen hän oli joitain vuosia Sotungissa – ensin kuviksen sijaisena ja sitten tuntiopettajana. Ogelin paikka oli kuitenkin Arjan valmistumisvuoden (1981) jälkeen ensimmäinen pääkaupunkiseudulla avautunut virka, ja sitä hän haki.
Työhaastattelun Arja muistaa hyvin: Tuolloinen rehtori Martti Ilvonen istui jykevän työpöytänsä takana kuuntelemassa klassista musiikkia melko voimakkaalla volyymillä hämärässä valaistuksessa. Tunnelmasta tuli mieleen Gogolin Päällystakki. Tunnelmasta huolimatta lopputulos oli hyvä: Arja sai paikan ja mahdollisuuden tulla monella tavalla merkitykselliseksi osaksi Ogelia.
Ogeli tuntui Arjasta välittömästi omalta paikalta – vastaanotto oli niin hyvä. Arja hyppäsi heti äidinkielen opettaja ja näytelmäkerhon vetäjä Ilmo Nukarisen kelkkaan, jonka mukana hän ja joukko nuoria pääsi kahden viikon teatterifestivaalimatkalle Yhdysvaltoihin. Nuksu sai Arjasta oivan työparin. Jenkkilässä (ainoana eurooppalaisena ryhmänä) esitettiin kalevalaishenkinen näytelmä Nouse luontoni lovesta – tietysti suomen kielellä.
Toinen äidinkielen opettaja Ritva Haapanen puolestaan kutsui Arjan heti kotiinsa ja lahjoitti suuren määrän Iittalan astioita, joita arveli Arjan taideihmisenä osaavan arvostaa. Ja tottahan se oli: astiat ovat hyvässä tallessa edelleen.
Aivan alusta saakka Arja on ollut hyvin sitoutunut Oulunkylän yhteiskouluun: sekä työyhteisöön että opiskelijoihin. Lähes ensitöikseen taloon saavuttuaan Arja kutsui kaikki opettajat kotiinsa istumaan iltaa. Hän myös esitti idean johtoryhmästä, johon itsekin sitten kuului vuosia. Sitoutuminen yksityiskouluihin näkyy myös siinä, että Arja perusti SYKin kuvisopettajan kanssa vuonna 1990 – 1991 yksityiskoulujen kuvisopettajien Kuvista!-ryhmän.
Rohkeus puhua kaikenlaisista – vaikeistakin – asioista, yhteistyötaidot ja kyky kohdata ihmiset aidosti ovat Arjan vahvuuksia. Niiden ansiosta hän on arvostettu kollega ja monelle työkaverille tärkeä ja rakas ystävä. Arjassa yhdistyy rakkaus ja anarkia.
Arjan kädenjälki näkyy konkreettisesti kaikkialla: opiskelijoiden työt vaihtuvissa näyttelyissä käytävillä, lukusalissa ja kouluravintolassa, avointen ovien visuaalisessa ilmeessä, koulun juhliin tilatuissa taideteoksissa, nykyisen Mirva-rehtorin huoneen sisustuksessa, luokkien verhovalinnoissa, koulun kotisivujen ulkoasussa ja niin edelleen.
Arja on taltioinut koulun tapahtumia vuosikymmeniä ja ollut aina hyvinkin ajan tasalla siitä, mitä koulussa on meneillään. Hänet on nähnyt yläkoulun teatteriesityksissä, klubi-illoissa, vappuriennoissa, opiskelijakunnan hallituksen kokouksissa, väittelykilpailuissa, pihakonserteissa ja vaikka missä. Arja on myös huolehtinut kuvien arkistoinnista.
Arja on järjestelmällisesti taltioinut muistoja koulun arjesta ja tapahtumista. Arjalle on tärkeää, että koulun historiaa tallennetaan ja säilytetään.
Opettamisen Ogelissa Arja aloitti samassa luokkatilassa, jossa hän opettamisen nyt myös lopettaa. Luokkatilassa elämäänsä jatkaa jo ennen Arjaa taloon tullut valtava opettajanpöytä. Arjan ansiota on sekin, että se ylipäätään on säilynyt.
Muutaman vuoden Ogelissa opetettuaan Arja alkoi ajaa kouluumme kuviksen painotusta. Kun kurssimuotoinen lukio sitten syntyi, kursseja tuli kaksi kertaa enemmän kuin yleislukioissa tavallisesti oli. Opot mainostivatkin vuosia lukiotamme – epävirallisella – kuvataide- ja musiikkipainotuksella. Kuviksen kurssit – nykyään opintojaksot – ovat olleet aina hyvin suosittuja ja niitä on edelleenkin tarjolla runsaasti. Siitä Arja on onnellinen: Ogelissa on paljon tarjontaa ja suurin osa opintojaksoista myös toteutuu. Kaikki Arjan aikana talossa olleet rehtorit ovat myös ymmärtäneet taideaineiden merkityksen osana yleissivistystä.
Nuksun kanssa tehdyn yhteistyön lisäksi muita kohokohtia uralla ovat olleet kaikki musikaalit vuodesta 2010 lähtien sekä lähiympäristössä edelleen näkyvä sähkökaappiprojekti, josta Arja ja opiskelijat saivat Kuvataideopettajat KUVIS ry:ltä Myötätuulta kuviksesta -palkinnon vuonna 2020. Arja kuitenkin korostaa, että normiarkeenkin mahtuu kohokohtia: niitä ovat kaikki ne hetket, kun joku nuori onnistuu.
Arjan tavoitteena ei ole, että kaikki nuoret jatkaisivat kuvalliselle alalle, vaan se, että jokainen heistä oppisi ymmärtämään ja katsomaan avoimesti maailmaa. Arjan mielestä ”taide on mahdottoman hyvä kaveri”. Se avaa erilaisia ja uusia tapoja ajatella. Arja on varma, että ihan jokaisella on jokin visuaalinen taito, jonka hallitsee hyvin. Se pitää vain löytää, ja kun sen löytää, saa taiteesta (oli se sitten kuvis, musiikki tai teatteri) reitin tai polun, joka antaa lisävoimia arkeen.
Opiskelijoille Arja puhuu myös ”ajattelevasta peukalosta”: kun kädet toimivat ja niillä tekee jotain konkreettista, olipa kyse savitöistä, mopon korjaamisesta tai kutomisesta, aivot virittyvät laajemmalle kuin jos vain tuijottaa näyttöjä tai räplää puhelinta. Jotain nykynuorista kertoo se, että digitaalisen kuvan opintojaksoa ei juurikaan valita, koska nuoret haluavat kuvistunneilla ”pistää kätensä saveen”.
Niin nykyisten kuin lukuisten entistenkin opiskelijoiden puheissa esille nousee Arjan kyky kohdata jokainen nuori arvostavasti, lämpimästi, sopivalla tavalla vaativasti sekä rehellisesti. Myös huumorintaju saa kiitosta. Arjan keräämissä opintojaksojen palautteissa on vuosien aikana korostunut se, miten kuvistunnit koetaan tärkeinä henkireikinä kaiken opiskelustressin, ahdistavien maailmantapahtumien ja kasvukipujen keskellä.
Arja jättää jälkeensä kokoaan suuremmat saappaat täytettäviksi.
Jaa:
