Riitta Nevalan luokasta on saatu eväät elämään
Joka syksy seitsemäsluokkalaisia jännittää, millaista uuden oppiaineen, kotitalouden opiskelu on. Kotitalouden eli tutummin köksän tunteja odotetaan kovasti, ja tehtyjä leivonnaisia rapistellaan muka salaa paperipussista koulupäivän muillakin oppitunneilla. Vuosi toisensa jälkeen kotitalous on suosittu valinnaisaine, ja kotitalouden ja terveystiedon lehtori Riitta Nevala on ohjannut aina uuden ikäluokan paistamisen, maistamisen, kohottamisen ja yhteisestä ruokailuhetkestä nauttimisen maailmaan. Vaikka työvuosiin on mahtunut monenlaista, ovat pitkän uran keskiössä Riitalla aina kuitenkin olleet oppilaat. Opetusharjoittelijoilleen Riitta onkin antanut aina yhden ohjeen: ”Rakastakaa nuoria, vaikka he toimisivatkin välillä pöljästi. Uskoa nuoriin ei saa ikinä menettää.”
Riitta aloitti OYK:ssa marraskuussa 1991, kun Suomessa oli lama ja työpaikat kiven alla. Sijaisuus olikin nuorelle opettajalle ilon aihe. Kun sijaisuus loppui, Riitta lähti Tansaniaan töihin Suomen suurlähetystön taloudenhoitajaksi. Elämä Tansaniassa opetti, että vaikka ympärillä olisi köyhyyttä, voivat ihmiset silti olla onnellisia ja nauttia luonnon kauneudesta. Eräänä päivänä suurlähetystöön tuli faksi, jossa OYK:n silloinen rehtori Martti Ilvonen ilmoitti, että Riitalle olisi töitä Oulunkylässä.
Opettamisen ja luokanvalvojuuden lisäksi Riitalla on ollut koko työuransa ajan jokin sivuprojekti meneillään. Hän on esimerkiksi toiminut Helsingin Kotitalousopettajat ry:n puheenjohtajana, opiskellut terveystiedon toiseksi opetettavaksi aineeksi ja ohjannut opetusharjoittelijoita. Nykyiset kollegat Elina Lekander ja Josefiina Vanne ovat myös olleet Riitan opetusharjoittelijoita. Lisäksi lukuisat matkat leirikouluvalvojana ja kansainvälisyysprojekteissa ovat tarjonneet uutta ajateltavaa ja opetettavaa sisältöä eri ruokakulttuureista. Muiden maiden keittiöihin keskittyvät kotitalouskurssit ovatkin olleet paljon matkustaneelle Riitalle mieluisimpia opetuskokonaisuuksia: ”On antoisaa opettaa, mitä muualla syödään ja miten syödään.”
Kuten monessa muussakin tilanteessa myös keittiössä ja kodinhoidossa tiedot ja taidot karttuvat vain tekemällä. ”Lasten ja teinien kanssa on helppo puhua, kun tehdään jotain yhdessä. Esimerkiksi leipominen ja ruuanlaitto ovat tällaisia sopivia tekemisiä, jossa työskennellään vierekkäin. Tekemisen lomassa nuorten kanssa pystyy keskustelemaan”, Riitta muistuttaa kaikkia aikuisia. Leivonnassa ja ruoanlaitossa tarvitaan ensin resepti, joka luetaan huolella, ja vasta sen jälkeen voi ryhtyä töihin. Yhdessä tekeminen oppitunnilla ja kotona on mukavaa, ja keittiötyöskentelyssä oma viitseliäisyys näkyy lopuksi lautasella. Terävien veitsien, kiehuvan veden ja kuuman öljyn kanssa työskentely vaatii ohjeistusta ja harjoittelua. Onneksi mitään niin isoa vahinkoa ei ole päässyt käymään, ettei siitä olisi laastarilla ja kylmällä vedellä selvitty. Vaarattomampia kommelluksia ja kömmähdyksiä on puolestaan riittänyt: Joskus on kattila saattanut mennä pilalle, kun ruoka on palanut pohjaan. Kun oppilaan on pitänyt hakea kaapista hiivaa, hän onkin tuonut hiivaleipäjauhoja. Epähuomiossa kakkutaikinaan on laitettu leivinjauhetta teelusikallisen sijaan desilitra. Sitä kakkua oli kuulemma koko uuni täynnä.
Riittaa huolestuttaa oppilaiden tietojen ja taitojen eriytyminen: jotkut ovat leiponeet viisivuotiaasta asti, mutta toiset aloittavat kotitaloustunnit aivan perusteista. Oppiaineen merkitys ei siis ole vuosien aikana muuttunut, vaan on edelleen tärkeää, että kaikki nuoret saavat ruoanlaittoon liittyvien taitojen lisäksi opetusta esimerkiksi budjetoinnista ja ravitsemuksesta. Riitta kertoo välillä miettivänsä, tuleeko moni koulumaailman ulkopuolella ajatelleeksi, että kotitalouden tunneilla opetetaan leivonnan, ruuanlaiton ja pyykinpesun lisäksi myös kuluttajataitoja ja tapaa katsoa omaa toimintaa isommasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Oppitunneilla keskustellaan esimerkiksi siitä, miten kotimaisten raaka-aineiden käyttö vaikuttaa Suomen työpaikkoihin tai miten jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa jätteiden määrään ja tukea kestävää kehitystä. Lisäksi kotitaloustunneilla oppilaat harjoittelevat jatkuvasti neuvottelutaitoja. Ennen kuin keittiöryhmä voi aloittaa työskentelyn, ryhmäläisten pitää neuvotella ja sopia keskenään ateriakokonaisuudesta, työnjaosta ja aikataulusta. Kansainvälisissä koulututkimuksissa onkin tullut esille, että suomalaisnuoret ovat taitavia neuvottelijoita, ja Riitta uskoo, että kotitaloustunneilla saatu oppi ja harjoitus on ollut yksi keskeinen osatekijä nuorten taitojen karttumisessa.
Riitta muistelee oppitunteja, oppilaita ja opetusharjoittelijoita lämmöllä. ”Kaikista tulee aina jotakin, ja jokainen löytää oman tiensä.” Yhden entisen oppilaan tie oli vienyt töihin ruokatukkuun. Kerran kun Riitta tarkisti kotitaloustunteja varten tukusta tilaamaansa lähetystä, hän ihmetteli, miksi tilauksessa oli tullut tuoreita marjoja, vaikkei hän ollut niitä tilannut. Kuormakirjasta selvisi, ettei marjalaatikoita ollut laskutettu. Marjojen mukana tuli kuitenkin kiitosviesti Riitalle allekirjoituksella entinen oppilaasi. Riitta oli soittanut tukkuun ja yrittänyt selvittää, kuka ihanan marjalähetyksen takana oli, mutta lähettäjän henkilöllisyys jäi arvoitukseksi. Salaperäisen marjojenlähettäjän tavoin Oulunkylän yhteiskoulun väki kiittää Riittaa yhteisistä vuosista ja toivottaa antoisia eläkepäiviä!
Jaa:
