Oppiaineiden välinen yhteistyö tiivistyy – syksyllä lukiossa opiskeltiin monialaisesti ilmastomuutoksesta ja mainonnasta
Koulussamme on ahkeroitu päättyvänä syksynä tuttuun tapaan myös oppiaineiden välisen yhteistyön ja siihen liittyvien projektien merkeissä.
Tulevan lukion opetussuunnitelman myötä oppiaineiden yhteistyö tiivistyy entisestään. Koulumme opettajat ovatkin suunnitelleen uusia tavoitteita palvelevia opintojaksoja.
”On tärkeää, että nuoret ymmärtävät, että monet ilmiöt eivät ole vain yhden oppiaineen asiaa, vaan ilmiöiden ymmärtämiseen tarvitaan monialaista näkökulmaa”, maantieteen opettaja Emmi Koskela perustelee monialaisuutta.
Koskela sekä fysiikan opettaja Oona Kaasinen toteuttivat syksyllä poikkitieteellisen ja koulukohtaisen ilmastotieteen kurssin kahdenkymmenen lukion toisen vuosikurssin opiskelijan kanssa.
Kurssilla tutustuttiin eri tieteenalojen näkemyksin ilmastomuutoksesta sekä esimerkiksi ilmakehän fysiikkaan. Kurssiin liittyi myös vierailu yliopistokampukselle.
Koulumme filosofian opettaja Lauri Ojalehto piti ilmastokurssilla oppitunnin yhteiskuntafilosofian näkökulmasta. Kurssi päättyi kuvataiteilija Sanni Sepon metsää käsitelleeseen vierailuluentoon.
”Kurssi oli erittäin onnistunut opettajan ja opiskelijan näkökulmasta. Saimme palautetta, että kaikki kaksikymmentä opiskelijaa pystyivät syventämään tietämystään ilmastonmuutoksesta ja suosittelisivat kurssia muille opiskelijoille”, Koskela kertaa saatua palautetta.
Ilmastokurssi on tarkoitus järjestää uudelleen myös seuraavana lukuvuonna. Mielenkiintoa tulevaa kurssia kohtaan on herännyt jo runsaasti opiskelijoiden taholla. Luvassa on myös ranskaa ja maantiedettä yhdistävä kurssi kaupunkimaantieteestä.
”Koulumme sijainti mahdollistaa tiiviin yhteistyön ilmakehätieteiden laitoksen kanssa, ja tulevaisuudessa yhteistyö toivottavasti vielä tiivistyy”, Koskela kertoo.
”Opettajan näkökulmasta on innostavaa opettaa aihetta, kun voi tukeutua kollegan osaamistaitoon aihealueilla, jotka eivät ole taas omaa osaamisaluetta.”
Kaasinen näkee ilmastoaiheen opettamisen eri oppiaineiden kautta luonnollisena ja suorastaan olennaisena. Kurssi pyrittiin laatimaan siten, että se hyödyttäisi laajasti ylioppilaskirjoitusten eri aineissa, mikä on olennaista opiskelijan ajankäytön kannalta.
”Ilmastoaihetta on ihan mahdoton opettaa vain yhden aineen näkökulmasta, koska silloin koko ongelma ja mahdolliset ratkaisut eivät tule esille riittävän laajasti”, hän perustelee.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Satu Mäkinen ja Ojalehto järjestivät syksyllä yhdistelyn äidinkielen ja filosofian kurssin. Idea lähti liikkeelle opettajien havainnosta, että äidinkielen neljännen kurssin ja filosofian kakkoskurssin sisällöissä löytyy monia yhtäläisyyksiä.
Yhteistyö Ojalehdon ja Mäkisen välillä oli tuttua, sillä kaksikko järjesti syksyllä 2019 väittelykilpailun äidinkielen ja filosofian opiskelijoille.
Esimerkiksi yhteisistä sisällöistä Mäkinen ja Ojalehto nostavat mainonnan, jonka keinot ja eettiset ulottuvuudet liippaavat molempien oppiaineita. Argumentaatiota käsiteltiin kurssilla eutanasiaan liittyen. Ensin kirjoitettiin aiheesta mielipidekirjoitus, sitten vastine.
”Palautteen mukaan samojen aineistojen käyttäminen mahdollisti aineiston syvällisen käsittelyn. Kun kahdella kurssilla järjestettiin lyhyen ajan sisällä paljon väittelyitä, kurssit tarjosivat opiskelijoille eräänlaisen väittelytaidon intensiivikurssin”, Ojalehto paljastaa. ”Se vähensi joillakin esiintymisjännitystä ja vahvisti luottamusta omiin kykyihin väittelijänä.”
Myös Mäkisen ja Ojalehdon mukaan yhteistyö saa jatkoa. Pohdinnan alla on esimerkiksi väittelykilpailun laajentaminen koko koulun tapahtumaksi.
Teksti: Aleksi Kinnunen
Kuvat: Arja Holma ja Satu Mäkinen
