Historiikki kuvaa Oulunkylän yhteiskoulun satavuotista taivalta
Oulunkylän yhteiskoulun satavuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistaan historiikki sekä painettuna kirjana että verkkojulkaisuna. Historiikki raottaa upeasti yksityiskoulumme satavuotista matkaa alun neljänkymmenen oppilaan koulusta noin tuhannen nuoren kouluyhteisöksi.
Historiikin tekoon on kulunut kokonaisuudessaan puolitoista vuotta, ja prosessiin on sisältynyt monia vaiheita. Tutkimus- ja kirjoitustyön lisäksi hankkeeseen on kuulunut esimerkiksi kirjan ja verkkohistoriikin kuvatoimitusten laatiminen ja hiominen, kirjan taittaminen ja painaminen, verkkohistoriikin ulkoasun laatiminen sekä muu verkkototeutus. Kirjan tekemiseen onkin tarvittu koko joukko ammattilaisia.
Tärkeässä osassa historiikin kirjoitustyötä ovat olleet Oulunkylän yhteiskoulun entisten ja nykyisten opettajien ja oppilaiden haastattelut.
”Jo projektin alussa todettiin, että kirjaan halutaan kouluyhteisön entisten ja nykyisten jäsenten ääni kuuluviin. Teinkin hankkeen kuluessa yli 20 haastattelua, joissa oppilaat ja opettajat 1950-luvulta nykypäivään pääsivät kertomaan koulumuistojaan ja -kokemuksiaan. Haastattelut olivat antoisia minulle OYK:n historiaa kirjoittavana tutkijana ja saamani palautteen mukaan myös monelle haastateltavalle”, historioitsija ja historiikin kirjoittaja Lauri Hemmilä kuvailee.
Haastattelujen lisäksi Hemmilä on hyödyntänyt historiikkityössään erityisesti koulun vuosikertomuksia sekä lehtiä, koulutarkastajien raportteja ja muita alkuperäisaineistoja. Myös aiemmalla tutkimuksella on ollut tärkeä rooli. Hemmilä kiittelee Erik Relanderin kirjoittamaa koulun 75-vuotishistoriaa.
Projektin edetessä on ilmennyt, että koulumme on johdonmukaisesti säilyttänyt ominaispiirteensä, vaikka ihmiset ovat vuosien ja vuosikymmenten kuluessa vaihtuneet. Myös haasteet ovat pysyneet osin samoina. Jo 1920-luvulla huolta aiheutti esimerkiksi tilanahtaus ja koululla haikailtiin uusien tilojen ja laajennusten perään. ”Silloinen koulun väki olisi ottanut OYK:n viimeisimmän laajennuksen ilolla vastaan”, Hemmilä arvelee.
Eri vuosikymmeninä on myös ollut omat huolenaiheensa: ”1960-luvun alussa OYK:n opettajakunta oli tavattoman huolissaan oppilaiden liiallisesta televisionkatselusta. Heidän näkemyksensä mukaan erityisesti heikommin koulussa menestyneet oppilaat viettivät liikaa aikaa ruudun ääressä. Nykynäkökulmasta aikalaisten huoli näyttäytyy hieman ylimitoitettuna, sillä edes ahkerimmat sohvaperunat eivät hirveästi televisiota katsoneet. Tuolloin oli vaikea päästä nykypäivän suomalaisten keskimääräiseen päivittäiseen ruutuaikaan, sillä televisio-ohjelmaa lähetettiin vain muutamia tunteja päivässä”, Hemmilä kertoo.
Tutkimustyössä on tullut vastaan monia sattumuksia, joista yhtenä Hemmilä mainitsee kevään 1964 tapahtumat: ”OYK joutui murtovarkauden kohteeksi, ja varkaat onnistuivat anastamaan pakollisen vieraan kielen ylioppilaskokeet ennen koepäivää. Kokeet menivät koko Suomessa nopealla aikataululla uusiksi, ja jatkossa Ylioppilastutkintolautakunta oli tarkkana kokeiden säilyttämisestä. Lautakunta ohjeisti kouluja säilyttämään suljettuja ylioppilaskokeiden tehtäväkuoria esimerkiksi paikallisessa pankissa tai postissa, jos koulussa ei ollut omaa kassakaappia.”
Toisinaan tutkimustyössä saattaa löytyä ristiriitaisia tietoja. Myös jokin tieto saattaa jäädä kateisiin, vaikka sitä kuinka etsittäisiin. ”On tärkeä muistaa, ettei historiantutkija voi ikinä muodostaa täydellistä kuvaa tutkimuskohteestaan. Katvealueita jää varmasti, ja ne näkee varmasti parhaiten seuraava koulun historiaan tutustuva tutkija. Odotankin innolla koulun 125-vuotishistoriaa!” Hemmilä summaa.
Tutkimusprojekti on opettanut myös tekijöilleen paljon. Hemmilä kertoo, että oli kuullut Oulunkylän yhteiskoulusta jo ennen projektia pelkästään hyvää ja koulun historia musiikin saralla oli etäisesti tuttua. ”Hankkeen kuluessa silmäni avautuivat kuitenkin erityisesti sen suhteen, miten monipuolinen Oulunkylän yhteiskoulu on ollut jo vähintään puoli vuosisataa. Oulunkylän tunsin aiemmin lähinnä juna-asemana, joka kuulutetaan Käpylän ja Pukinmäen asemien välissä. Tutustuttuani projektin kuluessa kaupunginosaan lähemmin, on siihen muodostunut lämmin suhde. Googlekin on jo oppinut ehdottamaan minulle Oulunkylään liittyviä uutisartikkeleita”, Hemmilä naurahtaa.
Verkkohistoriikki ja kirjaksi painettava historiikki eroavat jonkin verran toisistaan. ”Verkko on lähtökohtaisesti ympäristö, jossa on pakko pyrkiä lyhyeen ja helposti jäsenneltävään ilmaisuun. Vaikka tähtäsin kirjaakin kirjoittaessa tiiviiseen, helppolukuiseen ja vetävään tekstiin, verkkohistoriikin oli oltava vieläkin virtaviivaisempi”, Hemmilä kuvaa.
Painettu historiikki ja verkkohistoriikki julkaistaan perjantaina 15.11.2024. Historiikin kirjaversiota voi ostaa OYK1924-juhlapäivänä lauantaina 16.11.2024 luokkakokousten yhteydessä ja satavuotisiltajuhlan aikana. Lisäksi Oulunkylän kirjastoon tulee luettavaksi painettu historiikkikirja marraskuun puolivälissä.
Jaa:
