Muodonmuutoksia ja hulinaa – lukion teatteriporukassa tapahtuu
Tänä lukuvuonna teatteritaide on päässyt kukoistamaan. Teatteri-opintojakson ryhmäkoko on lähes nelinkertaistunut viime vuodesta – eikä laatu ole kärsinyt lainkaan! Toiminta on yhä parempaa ja parempaa. Tähän voisi veikata isoksi syyksi kevään 2023 musikaalia, joka aiheutti monessa nykyisessä kakkosessa esiintymishalua. Mutta mitä kaikkea on sitten tullut tehtyä?
Teatteritunteja pidettiin perjantai-iltapäivisin koulun peilissalissa. Improvisaatioleikkien ja muun hauskanpidon myötä teatteriporukan yhteishenki tiivistyi todella onnistuneesti. Jokaisen kouluviikon päätti perjantain hassuttelutunti, jota odotettiin aina innolla.
Ensimmäinen iso juttu, joka teatterissa tänä lukuvuonna toteutettiin, oli syksyn klubi-illassa esitetty Franz Kafkan Muodonmuutos-näytelmä: Nestori Holma jättimäisenä torakkana puvussa, jota Venla Mantere väsäsi pitkälle yöhön, kun ei päivällä löytynyt riittävästi aikaa. Esitystä hiottiin urakalla, jopa monena viikonloppuna. Esityspäivänä eräs näyttelijä sairastui äkillisesti. Illan pelastajana toimi Josefina Mura, joka heittäytyi lennosta tuuraamaan.
Syksyn puolella oli kyllä muutakin ohjelmaa. Perjantaiden hulvattomat teatteritunnit huipentuivat niin sanottuun “näkymättömään teatteriin” Helsingin keskustassa. Ideana oli suunnitella ja toteuttaa teatteriesitys julkisella paikalla, ilman että ohikulkijat tietävät olevansa katsojia. Massiivinen kassi käpyjä rautatieaseman portailla, “nettikavereiden” ensitapaaminen kasvotusten sekä monopolin pelaaminen keskellä rautatientoria herättivät uteliaisuutta.
Vierailuja on tehty paljon. Kävimme syksyllä Stella Polaris -improvisaatioteatterinäytöksessä, jossa pääsimme kuulemaan Oulunkylän ostoskeskuksen nakkimyyjistä progressiivisen rock-musiikin saattelemana. Tuli sitä käytyä myös teatterimuseossa, jossa pääsimme oppimaan ihan kaikkea suurten näytelmien lavastuksesta kenkien tärkeyteen näyttelemisessä. Yhdellä retkellämme näimme erään opiskelijan teatteridiplomin Maunulan lukiossa, mikä antoi monelle osviittaa omiin tulevaisuuden diplomitöihin. Pääsimme myös kurssin myötä katsomaan humanistispeksiä, jossa näyttelijät joutuivat improvisoimaan jonkin kohdan uudestaan aina kun yleisöstä huudettiin “omskakas!” tai jotain sinne päin… Toukokuussa kävimme vielä katsomassa Kallion lukion ja Stadin AO:n yhteistyömusikaalia Spring awakening.
Ogelin kansa pääsi kevään klubi-illassa näkemään teatteriporukkamme hulvattomia esityksiä, mutta se olikin vasta ensimaistiainen. Nimittäin kaksi viikkoa klubi-illan jälkeen järjestettiin niin sanottu “Hulinailta”, jossa näytettiin klubi-illasta tuttujen kohtausten lisäksi monta uutta kohtausta sekä TEMU-kurssilla tehdyt elokuvat. Yleisö nautti suunnattomasti. Näitä esityksiä hiottiin vielä enemmän ja pidempään kuin syksyn näytelmää. Sus siunatkoon! (Tulevan lukuvuoden alussa samat kohtaukset esitetään uusille ykkösille.)
Teatteritunnit ovat myös vaikuttaneet muihin kursseihin. Tämän vuoden nelosjaksossa oli GEFY-kurssi, joka käsitteli ilmastonmuutosta sekä sen syitä ja seurauksia. Lopputyö oli vapaamuotoinen työ, joka piti palauttaa kurssin loppuun mennessä. Esimerkkeinä oli muun muassa taideteos, PowerPoint-esitys ja tietoisku. Me päätimme ryhtyä hieman toisenlaisiin toimiin. Päätimme pienen porukan kanssa tehdä lopputyömme näkymättömänä teatterina. Halusimme käyttää syksyn torakkapukua ja liittää viestimme jotenkin siihen. Päädyimme pohdinnan jälkeen sellaiseen visioon, jossa ihmiset makaavat “kuolleina” maassa ja torakka puuhailee jotain heidän luonaan. Torakka kantoi kylttiä, jossa luki “Vain torakat jäävät jäljelle”. Lainasimme Kia Rautakiven luokasta kumisia maailmapalloja (vai maa- ilmapalloja?) ja torakka pääsi leikkimään niilläkin. Herätimme reilusti huomiota ympäri Helsingin keskustaa, muttemme kylläkään päässeet uutisiin.
Teatteriin voi liittyä todella matalalla kynnyksellä, ja me kaikki vahvasti suosittelemme sitä.
Matias Hännikäinen 22A
Kuvat Vilma Mantere, Satu Mäkinen, Arja Holma
